Kaupunginhallitus 4.4.2016: jäteputkikiista, Smart&Clean, Hävetkää-graffiti

Kaupunginhallituksen kokouksessa oli eilen 4.4.2016 muutama isompi asia.

Asuntomessualueen jäteputkikiista jatkuu ja asia jätettiin jälleen pöydälle kaupunginhallituksessa. Noin puolet asuntomessujen pientaloasukkaista on riitauttanut jäteputkeen liittymisen. Kaupunki ei haluaisi käräjöidä asukkaiden kanssa asiassa, mutta ratkaisun hakeminen neuvotteluteitsekin tuntuu olevan vaikeaa. Jäteputkisysteemi ei pientaloasukkaiden näkökulmasta ole toimivin mahdollinen, koska jotkut joutuvat kantamaan roskapussiaan jäteputkelle useamman sadan metrin matkan. Mutta toisaalta asukkaat ovat kauppakirjassaan sitoutuneet siihen liittymään ja jäteputkisysteemin toiminnan kannalta olisi tärkeää, että kaikki alueella käyttäisivät sitä. Katsotaan kuinka tilanne etenee.

Kaupunginhallitus päätti myös osallistua Smart & Clean -nimistä projektia varten perustettavan määräaikaisen säätiön toimintaan ja rahoittamiseen. Säätiön tarkoituksena on tukea ja edistää sitä, että pääkaupunkiseudulle ja sen lähialueille kehitetään ja suunnitellaan vuoteen 2021 mennessä kansainvälisiksi referensseiksi kelpaavia, älykkäitä ja ekologisesti edistyksellisiä palveluja julkishallinnon, yritystoiminnan ja kansalaisten tarpeisiin, jotka liittyvät liikenteeseen ja liikkumiseen, rakentamiseen, energiaan, jäte- ja vesisektoriin, kiertotalouteen ja kuluttaja-cleantechiin ja joilla on myös vientipotentiaalia.

Kolmantena kiinnostavana asiana kaupunginhallituksen piti antaa lausunto alkuvuonna tapahtuneesta, Myyrmäen urheilupuisto Oy -gaten jälkimainingeissa syntyneestä Hävetkää -graffitin poisto(yritys)operaatiosta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Yksityishenkilö on pyytänyt eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, onko Vantaan kaupunginjohtaja ylittänyt toimivaltuutensa ja puuttunut epäasiallisesti perusoikeutena turvattuun sananvapauteen määrätessään poistettavaksi ”Hävetkää” -graffititeoksesta siinä esitettyjen kolmen henkilön kasvokuvat ja nimet.

Koko Hävetkää –graffititeoksen ympärillä pyörivä episodi oli kaupungin kannalta nolo eikä osoittanut mielestäni kovin hyvää arviointikykyä nykymaailman toimintatavoista mitä tulee viestintään ja ihmisten sanan- ja ilmaisunvapauden mahdollistamiseen. Koko episodihan sai lopulta lievästi sanottuna farssimaisia piirteitä ja kaupungin toiminta vain lisäsi graffitin saamaa julkisuutta moninkertaiseksi.

Itse olisin toivonut, että kaupunginhallitus olisi lausunnossa puolustanut selkeämmin sanan- ja ilmaisun vapautta ja selitellyt vähän vähemmän. Nyt kaupunki puolusti kovasti graffititeoksessa esitettyjen henkilöiden yksityisyyden suojaa ja kunniaa ja perusteli sillä toimintaansa. Saimme neuvotteluissa hieman muutettua lausunnon loppukaneetin sävyä.

Kaikessa kaupungin reagoinnissa kyseiseen asiaan (ja mihin tahansa asiaan) on pitkälti kyse kaupungin brändin rakentamisesta ja viestinnästä – niin graffitin poistoyrityksissä kuin nyt viimeisimpänä tässä lausunnossa. Poistattaessaan graffitista olennaisia osia useaan eri kertaan kaupunki näyttäytyi mediassa aika kyseenalaisen konservatiivisella tavalla, ei ollenkaan sellaisena dynaamisena ja ajan hengessä mukana olevana toimijana kuin voisi toivoa. Mielipiteen ilmaisu taiteen keinoin on kuitenkin nykypäivää ja ihmisiä tulisi pikemminkin kannustaa esittämään perusteltuja kannanottojaan rauhanomaisin keinoin kuin yrittää kyseenalaisin keinoin tukahduttaa sitä.

Kysyin kokouksessa kaupungin viestinnältä heidän omaa analyysiään menettelytavoista näin jälkeenpäin, eli toimittiinko asiassa heidän mielestään kaupungin edun mukaisesti (lausunnossa mainittiin toiminnan perusteluna ”kaupungin edunvalvonta”) ja sitä, tullaanko toimimaan samalla tavalla, kun ja jos vastaava tilanne tulee eteen. Tätä keskustelua ei kuitenkaan kokouksessa saatu käytyä.

Kaupunki olisi kenties voinut lausunnossaan osoittaa itseironiaa ja suhtautua tapaukseen myös huumorilla. Myyrmäkiliikkeen asiasta antaman lausunnon loppukaneetti, jonka Petteri Niskanen on laatinut, kuvaa hyvin tilanteen huvittavuutta ja olkoon se myös tämän raportin loppukaneetti:

 

Graffitiseinän ylläpitäjänä ja osin myös omistajana olemme sitä, mieltä, että alkuperäinen teos oli yhteiskunnallisen graffititaiteen ilmaisuvapauden piiriin kuuluva. Toisaalta pidämme teoksen ylitse maalaamista aluksi vesiliukoisella maalilla ja sen valuttua sateessa pois, teoksen kasvokuvat sisältävien levyjen poistamista yhteiskunnallisen performanssitaiteen piiriin kuuluvana kokonaisvaltaisena teoksena, jolle suomme toki saman ilmaisuvapauden. 

Episodin myötä tekijät saivat sanomalleen suuremman yleisön mitä teosta maalatessaan osasivatkaan kuvitella (…) Teos on luovutettu tekijöiden toiveiden mukaisesti Vantaan Taidemuseo Artsin kokoelmiin ja tulee hyvinkin olemaan taidehistorioitsijoiden silmissä yksi merkkitapaus kantaa ottavan katutaiteen historiassa. 

Muutama toimittaja on toki kysynyt, oliko koko skandaali osa Taidemuseo Artsin suunnitelmallista lanseerauskampanjaa ;)”

 

2712016_112345_0