Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2016

Hämeenkylän koulun uudet ratkaisut ja järkeä väistötiloihin

Tämänpäiväisessä kaupunginhallituksessa oli yksi asia ylitse muiden.
*
Päätimme, että pitkään sisäilmaongelmista kärsinyt Hämeenkylän koulu puretaan ja sen tilalle rakennetaan uusi. Se oli myös kaupunginjohtajan esitys.
*
Yhteisesti muiden puolueiden kanssa teimme myös muutamia muutoksia kaupunginjohtajan alkuperäiseen esitykseen. Päätimme, että läheinen Tuomelan koulu otetaan käyttöön väistötilana. Tuomelan koulun käyttäminen vähentää toivottavasti painetta sijoittaa oppilaita sisäilmaongelmaisiin tiloihin, kuten Vantaankosken kouluun ja sattumanvaraisiin yksittäisiin tiloihin, kuten Martinlaakson nuorisotalolle, niin kuin kh:lle annetussa alkuperäisessä esityksessä oli suunniteltu.
*
Uuden koulun rakentaminen tulee olemaan Vantaalle iso panostus ja se pitää tehdä huolella. Pohtimiseen ei kuitenkaan tarvitse käyttää viittä vuotta ja miljoonien eurojen vuokrakuluja erikseen rakennettaviin väistötiloihin, jotka tulisivat käyttöön keväällä 2017, kuten meille esitettiin. Niinpä kh:n päätös oli, että uutta rakennusta aletaan suunnitella heti. Uuden rakennuksen kohdalla tullaan pohtimaan uusia rahoittamisen tapoja ja sitä, kuinka tällä kertaa välttäisimme rakentamisen laatuongelmat. Me vihreät tulemme pitämään esillä myös mm. puurakentamista ja tietenkin tilaratkaisuja, jotka mahdollistavat uuden oppimiskäsityksen mukaisen opetuksen uudenlaisen toiminnallisuuden.
*
Hämeenkylän koulun uudisrakennukseen päätyneen päätöksen katkera sivumaku on se, että tämä on vasta alkua. Vantaalla on jopa 100 miljoonan euron edestä korjausvelkaa, eli useita kiireellistä kunnostusta vaativia koulurakennuksia joka puolella kaupunkia ja sen lisäksi monia uudisrakennustarpeita. Koulujen peruskorjaus- ja investointiurakka, joka on siirtynyt muiden investointien mentyä viime vuosina edelle, on vasta alkamassa.

Miten takaisimme jokaiselle nuorelle mahdollisuuden harrastukseen Vantaalla?

Vuoden 2015 Nuorisobarometri osoitti, että joka kolmas nuori ei ole voinut aloittaa harrastusta taloudellisten syiden vuoksi. Harrastusten merkitystä nuorten hyvinvointiin ja myöhempään selviämiseen elämässä on tutkittu ja niiden merkitys todettu hyvin tärkeäksi. Harrastusten kautta kertyy sellaista sosiaalista pääomaa, taitoja ja näkökulmia maailmaan, joita ei normaalissa kouluopetuksessa saa ja jotka ovat kuitenkin hyvin merkityksellisiä hyvän ja aktiivisen elämän rakentamisessa. Mm. tutkija Päivi Berg on viimeisimmäksi tuonut esiin huolen siitä, ovatko liikuntaharrastusten ulkopuolelle jäävät lapset ja nuoret tulevaisuuden syrjäytyneitä.
*
Harrastusten saavutettavuus eriarvoistaa lapsia ja nuoria Suomessa huolestuttavalla tavalla. Kyse on etenkin perheiden taloudellisista haasteista ohjattujen harrastusten ollessa niin kalliita, mutta myös harrastusten maantieteellisestä ja sosiaalisesta saavutettavuudesta. Esimerkiksi yksinhuoltajaäidin tai -isän voi olla vaikea järjestää lapsen kuljetuksia harrastukseen, jos kotona on monta muutakin lasta.

Vantaan hyvinvointisuunnitelmassa ”jokaiselle mahdollisuus harrastaa” on ollut yhtenä viidestä nostosta, eli yhtenä ”hyvänä tekona” vuosina 2013 ja 2014. Monia toimenpiteitä onkin tavoitteen toteuttamiseksi tehty, mutta mitään kattavaa, laajempaa ratkaisua ongelmaan ei ole kehitetty. Moni tavoitteen tiimoilta toteutettu toimenpide lisää lasten mahdollisuuksia esimerkiksi liikkua osana koulupäivää. Välituntiliikunta vahvistaakin toki lasten ja nuorten hyvinvointia liikunnan määrää lisäämällä, mutta se ei kuitenkaan tuo lapsille ja nuorille monia niistä muista hyvinvointivaikutuksista, joita harrastusten kautta on mahdollista saada, kuten koulun oheen toista vaihtoehtoista vertaisyhteisöä josta saa uusia ystäviä, uusia turvallisia rinnalla kulkevia aikuisia, tavoitteellista ja sitoutumista vahvistavaa tekemistä ja sen tuomia onnistumisen kokemuksia ja itseluottamusta eikä maailmankuvan avartumista uusissa ympäristöissä tapahtuvan tekemisen kautta.
Toivoisin, että voisimme toimia Vantaalla edelläkävijänä tässä lasten ja nuorten elämää eriarvoistavassa isossa kokonaisuudessa ja löytää tavan, jolla saisimme harrastusmahdollisuuden jokaisen saataville. Otan todella mielelläni vastaan kehittämisideoita siitä, millä tavalla sekä taloudellista että sosiaalista ja maantieteellistä saavutettavuutta voisi kaupungin toimenpitein parantaa. Joka tapauksessa tulen itse ajamaan asiaa aktiivisesti tulevien kuukausien aikana. Ensimmäisenä askeleena lähetin aiheesta valtuustokysymyksen ja seuraavaksi tulen tekemään valtuustoaloitteen laajamittaisesta toimialat ylittävästä kehittämisprojektista, jolla etsittäisiin tapa, jolla tavoitteeseen todella päästään.

Kaupunginhallitus 4.4.2016: jäteputkikiista, Smart&Clean, Hävetkää-graffiti

Kaupunginhallituksen kokouksessa oli eilen 4.4.2016 muutama isompi asia.

Asuntomessualueen jäteputkikiista jatkuu ja asia jätettiin jälleen pöydälle kaupunginhallituksessa. Noin puolet asuntomessujen pientaloasukkaista on riitauttanut jäteputkeen liittymisen. Kaupunki ei haluaisi käräjöidä asukkaiden kanssa asiassa, mutta ratkaisun hakeminen neuvotteluteitsekin tuntuu olevan vaikeaa. Jäteputkisysteemi ei pientaloasukkaiden näkökulmasta ole toimivin mahdollinen, koska jotkut joutuvat kantamaan roskapussiaan jäteputkelle useamman sadan metrin matkan. Mutta toisaalta asukkaat ovat kauppakirjassaan sitoutuneet siihen liittymään ja jäteputkisysteemin toiminnan kannalta olisi tärkeää, että kaikki alueella käyttäisivät sitä. Katsotaan kuinka tilanne etenee.

Kaupunginhallitus päätti myös osallistua Smart & Clean -nimistä projektia varten perustettavan määräaikaisen säätiön toimintaan ja rahoittamiseen. Säätiön tarkoituksena on tukea ja edistää sitä, että pääkaupunkiseudulle ja sen lähialueille kehitetään ja suunnitellaan vuoteen 2021 mennessä kansainvälisiksi referensseiksi kelpaavia, älykkäitä ja ekologisesti edistyksellisiä palveluja julkishallinnon, yritystoiminnan ja kansalaisten tarpeisiin, jotka liittyvät liikenteeseen ja liikkumiseen, rakentamiseen, energiaan, jäte- ja vesisektoriin, kiertotalouteen ja kuluttaja-cleantechiin ja joilla on myös vientipotentiaalia.

Kolmantena kiinnostavana asiana kaupunginhallituksen piti antaa lausunto alkuvuonna tapahtuneesta, Myyrmäen urheilupuisto Oy -gaten jälkimainingeissa syntyneestä Hävetkää -graffitin poisto(yritys)operaatiosta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Yksityishenkilö on pyytänyt eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, onko Vantaan kaupunginjohtaja ylittänyt toimivaltuutensa ja puuttunut epäasiallisesti perusoikeutena turvattuun sananvapauteen määrätessään poistettavaksi ”Hävetkää” -graffititeoksesta siinä esitettyjen kolmen henkilön kasvokuvat ja nimet.

Koko Hävetkää –graffititeoksen ympärillä pyörivä episodi oli kaupungin kannalta nolo eikä osoittanut mielestäni kovin hyvää arviointikykyä nykymaailman toimintatavoista mitä tulee viestintään ja ihmisten sanan- ja ilmaisunvapauden mahdollistamiseen. Koko episodihan sai lopulta lievästi sanottuna farssimaisia piirteitä ja kaupungin toiminta vain lisäsi graffitin saamaa julkisuutta moninkertaiseksi.

Itse olisin toivonut, että kaupunginhallitus olisi lausunnossa puolustanut selkeämmin sanan- ja ilmaisun vapautta ja selitellyt vähän vähemmän. Nyt kaupunki puolusti kovasti graffititeoksessa esitettyjen henkilöiden yksityisyyden suojaa ja kunniaa ja perusteli sillä toimintaansa. Saimme neuvotteluissa hieman muutettua lausunnon loppukaneetin sävyä.

Kaikessa kaupungin reagoinnissa kyseiseen asiaan (ja mihin tahansa asiaan) on pitkälti kyse kaupungin brändin rakentamisesta ja viestinnästä – niin graffitin poistoyrityksissä kuin nyt viimeisimpänä tässä lausunnossa. Poistattaessaan graffitista olennaisia osia useaan eri kertaan kaupunki näyttäytyi mediassa aika kyseenalaisen konservatiivisella tavalla, ei ollenkaan sellaisena dynaamisena ja ajan hengessä mukana olevana toimijana kuin voisi toivoa. Mielipiteen ilmaisu taiteen keinoin on kuitenkin nykypäivää ja ihmisiä tulisi pikemminkin kannustaa esittämään perusteltuja kannanottojaan rauhanomaisin keinoin kuin yrittää kyseenalaisin keinoin tukahduttaa sitä.

Kysyin kokouksessa kaupungin viestinnältä heidän omaa analyysiään menettelytavoista näin jälkeenpäin, eli toimittiinko asiassa heidän mielestään kaupungin edun mukaisesti (lausunnossa mainittiin toiminnan perusteluna ”kaupungin edunvalvonta”) ja sitä, tullaanko toimimaan samalla tavalla, kun ja jos vastaava tilanne tulee eteen. Tätä keskustelua ei kuitenkaan kokouksessa saatu käytyä.

Kaupunki olisi kenties voinut lausunnossaan osoittaa itseironiaa ja suhtautua tapaukseen myös huumorilla. Myyrmäkiliikkeen asiasta antaman lausunnon loppukaneetti, jonka Petteri Niskanen on laatinut, kuvaa hyvin tilanteen huvittavuutta ja olkoon se myös tämän raportin loppukaneetti:

 

Graffitiseinän ylläpitäjänä ja osin myös omistajana olemme sitä, mieltä, että alkuperäinen teos oli yhteiskunnallisen graffititaiteen ilmaisuvapauden piiriin kuuluva. Toisaalta pidämme teoksen ylitse maalaamista aluksi vesiliukoisella maalilla ja sen valuttua sateessa pois, teoksen kasvokuvat sisältävien levyjen poistamista yhteiskunnallisen performanssitaiteen piiriin kuuluvana kokonaisvaltaisena teoksena, jolle suomme toki saman ilmaisuvapauden. 

Episodin myötä tekijät saivat sanomalleen suuremman yleisön mitä teosta maalatessaan osasivatkaan kuvitella (…) Teos on luovutettu tekijöiden toiveiden mukaisesti Vantaan Taidemuseo Artsin kokoelmiin ja tulee hyvinkin olemaan taidehistorioitsijoiden silmissä yksi merkkitapaus kantaa ottavan katutaiteen historiassa. 

Muutama toimittaja on toki kysynyt, oliko koko skandaali osa Taidemuseo Artsin suunnitelmallista lanseerauskampanjaa ;)”

 

2712016_112345_0