Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2015

Aito ja tasavertainen kohtaaminen on ensimmäinen askel

Kiitollisuus on onnelliseksi tekevä tunne. Lähes joka päivä tunnen suurta kiitollisuutta siitä työstä (www.nuori.fi), johon saan aikani ja osaamiseni käyttää ja niistä viisaista, vaatimattomista ja humaaneista ihmisistä, joiden kanssa saan töitä tehdä. Maailma näyttäytyy välillä raakana, mutta sitä kirkkaamilta tuntuvat ne hetket, jolloin läsnä on paljon ihmisten hyvyyttä ja viisautta.

Tänä viikonloppuna työni sisällöt konkretisoituivat Myrskyn taiteilijoiden vertaistapaamisessa, jossa erilaisten, usein vaikeissa tilanteissa olevien, nuorten kanssa työskentelevät taiteilijat kokoontuivat elämän isojen kysymysten äärellä.

Kunnioitus ja rakkaus nuoria, usein rikkinäisiä ja huonosti käyttäytyviäkin nuoria kohtaan, on läsnä kaikessa, mitä Myrskyn taiteilijat nuorista puhuvat ja kuinka heihin suhtautuvat. Samalla läsnä on huoli heidän tulevaisuudestaan ja painava vastuu siitä, että heillä voisi onnistuessaan olla iso rooli nuorten tulevaisuuden kääntämisessä kohti jotain parempaa. Iso kysymys kuuluu, kuinka se on mahdollista, jos lähtökohdat ovat niin vaikeat. Luottamus yhteiskuntaan, itseen ja toisten hyväksyntään on monita nuorilta kokonaan kadonnut.

Löytämämme ratkaisut eivät liity nuoren rankaisemiseen, poissulkemiseen tai häpäisemiseen niin kuin niin monesti edelleen nuorten eri maailmoissa tapahtuu. Tarkoituksena on löytää tapoja, joilla kuoreensa käpertyneet nuoret saadaan avautumaan uudelleen maailmalle rohkaisemalla nuoria päinvastaisin keinoin. Puhuttiin aidosta kohtaamisesta, kuuntelemisesta ja luottamuksen rakentamisesta tilanteissa, joissa nuorten usko ympäröivän maailman hyväksyntään on hyvin heiveröinen.

Aidon kohtaamisen, kuuntelun ja tasavertaisen dialogin luominen vaatii nuoren kohtaavalta aikuiselta paljon rohkeutta ja sisäistä vahvuutta. On voitava heittäytyä tilanteisiin omana persoonanaan, sillä se on ainoa tapa kannustaa nuortakin heittämään pois roolinsa, hyväksymään oma itsensä ja vahvistamaan sitä. Aikuisen on oltava läsnä omana persoonanaan, mutta samalla osattava pitää kiinni omista jaksamisensa rajoista. Kaikkia nuorten haasteita ja ongelmia ei voi kantaa mukanaan, kaikkia nuoria ei voi kerralla pelastaa.

Myrskyssä tehtävät yhteiset taideprosessit jos jotkut tarjoavat sellaiset raamit, joissa mahdottomaltakin tuntuneet muutokset ovat osoittautuneet mahdollisiksi. Sen me kaikki olemme todenneet ja siksi työtä jaksaa tehdä. Täytyy kuitenkin muistaa, että muutos tapahtuu hyvin pienin askelin silloin, jos matka on pitkä.  Ohjaajan on oltava kärsivällinen ja otettava irti pienimmätkin merkit positiivisesta muutoksesta. Näitä positiivisia askeleita ovat mm. se, että nuoret alun poukkoilun jälkeen alkavat ottaa vastuuta itsestään ja esimerkiksi tulevat paikalle sovitusti, ja että he hiljalleen alkavat luottaa ryhmään ja taiteilijaohjaajaan niin, että uskaltavat tuoda esiin vaikeitakin asioita omasta elämästään. Lopulta parhaassa tapauksessa nuoret alkavat ottaa itse vastuuta myös yhteisestä jutusta ja ryhmästä ja yhteisen lopputuotoksen onnistumisesta. Silloin positiiviset muutokset ovat jo niin suuria, että ne näkyvät selkeästi nuoren muussakin elämässä.

Taiteilijaohjaajan on huolehdittava siitä, että ryhmässä on turvallinen tunne olla oma itsensä, mutta toisaalta annettava nuorille myös tarpeeksi tilaa luoda itse ja ottaa pääroolia projektin tekemisestä. Vastuun jakaminen nuorille on tärkeää, koska se antaa nuorille tunteen siitä, että he ovat luottamuksen arvoisia ja tuo omistajuutta projektiin. Monille nuorille tällaiset hyvin konkreettiset positiiviset kokemukset ovat harvinaisia ja siksi tärkeitä matkalla kohti vahvempaa omanarvontuntoa. Myrskyn taiteilijoiden tapa kohdata nuoria ja rakentaa yhteisöllinen, voimaa antava ryhmä, voi olla parantava kokemus, joka on ensimmäinen askel kohti tasapainoisempaa aikuisuutta.

 

vertaistapaaminen_syksy15

Vantaan kouluissa tulee ahdasta (valtuustoinfo 17.9.)

Valtuusto sai torstaina 17.9. seikkaperäisen selostuksen Vantaan koulu- ja päiväkotiverkon tilasta ja siihen selvityksen perusteella ehdotettavista muutoksista. Ulkopuolinen konsulttitoimisto on arvioinut koulu- ja päiväkotitilojen kunnot asteikolla hyvä-tyydyttävä-välttävä. Tehdyn selvityksen perusteella tulevia remontteja ja koulujen sulkemisia ja laajennuksia arvioidaan uudelleen.

Näillä näkymin huonokuntoiset Vantaankosken ja Korson yläkoulut lakkautetaan ja uusia rakennetaan tarkoituksenmukaisempiin sijainteihin, mm. laajentamalla Aurinkokiven ja Ylästön kouluja ja rakentamalla kokonaan uusi rakennus Korson itälaidalle. Selvitys osoitti myös, että tarvetta kunnostuksille olisi kymmenien miljoonien edestä enemmän kuin niihin on varattu rahaa.

Moni valtuutettu kyseenalaisti esitettyjä kuntoarvioita. Ehkä vahvimmat epäilykset kohdistuivat Hämeenkylän kouluun, johon ei selvityksen perusteella tarvita remonttia vaikka se on tunnetusti aiheuttanut runsaasti oireiluja mm. opettajissa.

Itseäni pohditutti koulujen kuntojen lisäksi erityisesti ne esitellyt muutokset, jotka tulevat vaikuttamaan vahvasti koulujen opetuksen arkeen. Perusopetuksen johtajan Ilkka Kalon mukaan Vantaalla ollaan siirtymässä lasten ja nuorten omaa aktiivisuutta vahvistaviin oppimisympäristöihin. Enää ei istuta staattisesti pulpettiriveissä opettajan paasatessa yksin luokan edessä. Pian luokissa ei ole välttämättä pulpetteja lainkaan ja luokkatilan sijaan saatetaan opiskella vaikka käytävillä, ruokalassa tai ulkona.

Oikein toteutettuna tämä saattaa olla erinomainen muutos kohti motivoivampaa kouluoppimista varsinkin toiminnallisuuden kautta paremmin oppiville. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että tällä pedagogisen ajatustavan muutoksella sivistystoimi perustelee koulujen tilaongelmista kumpuavaa pakkoa nostaa jo valmiiksi korkeita oppilasmääriä kouluissa. Jos sivin esitys menee pulinoitta läpi, pääsee sivi pälkähästä, johon se on joutunut hyvin kiistanalaisten koulujen lakkautusten jälkeen. Oppilasmäärät kasvavat lähes kaikkialla Vantaalla ja lakkautuksien myötä tilaa on yhä vähemmän (-600 oppilaspaikkaa). Antamalla ymmärtää, että uudenlaiset oppimisympäristöt eivät tarvitse yhtä paljon tilaa kuin entiset, jo nyt täyteen ahdettujen koulujen oppilasmaksimeita saadaan nostettua lähes neljänneksellä. Kysyin Ilkka Kalolta, onko todella niin, että uudet oppimisympäristöt voidaan toteuttaa näin paljon aiempaa tiiviimmissä tiloissa ja onko tästä olemassa jotakin tutkimustietoa. Kokeiluja on tehty, mutta todellisuus on oletettavasti se, että taloudelliset realiteetit ja lakkautusten taustalla olevat arvovaltakysymykset ovat niin voimakkaita, että laajempia tutkimuksia ja selvityksiä ei odotella.