Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2015

Toimiva lastensuojelu on nuorisotakuun onnistumisen edellytys

Vantaan kaupunginhallituksen tämänpäiväisessä kokouksessa oli kaksi isoa asiaa ylitse muiden: tutkintapyyntö, joka on tehty poliisille Myyrmäen urheilutalo Oy:n toimitusjohtajasta sekä Vantaan lastensuojelun tila. Koska ensimmäinen on salassapidettävää asiaa, keskityn jälkimmäiseen. Myös koska mielestäni lastensuojelun tilanne sekä Vantaalla että lähes kaikkialla muuallakin Suomessa vaatisi nykyistä huomattavasti enemmän keskustelua ja resursseja.

Vantaan kaupunginhallituksen tämänpäiväinen käsittely pohjautui lastensuojelusta tehtyyn selvitykseen, jossa kävi ilmi, että haasteita Vantaan lastensuojelussa riittää. Niitä ovat mm. sosiaalityön vajavainen resurssointi, lasten ja perheiden riittävä kohtaaminen ja kuuleminen, työntekijöiden pysyvyys sekä palkkauserot suhteessa naapurikuntiin. Selvityksestä nousseita faktoja ovat mm. se, että 48% lastensuojelun avohuollon työntekijöistä on aloittanut työssään vuonna 2014. Tämä kertoo hirvittävän suuresta vaihtuvuudesta, jonka taustoja voi vain arvailla. Aika kylmäävä on myös tämä selvitysraportin lause: ”Lastensuojelun laatusuositukset ja tutkimustiedot esim. lapsen laadukkaasta kohtaamisesta, ovat niin kaukana nykyisistä mahdollisuuksista toteuttaa niitä käytännön työssä, että ”niistä tulee lähinnä paha mieli”.”

Työssäni Suomen lasten ja nuorten säätiön kotimaan toiminnan päällikkönä olen tekemisissä lähes päivittäin nuorten syrjäytymiseen liittyvän problematiikan kanssa. Mitä enemmän tutustun erilaisiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin ja nuorten todellisiin tilanteisiin, sitä paremmin ymmärrän, mikä merkitys lastensuojelulla on – erityisesti pitkässä juoksussa.

Viime viikon maanantaina ilmestyi Nuorisotutkimusseuran Nuoret luukulla -tutkimus, jossa on pureuduttu nuorten asemaan palvelurakenteiden asiakkaina. Erityisesti on pohdittu ilman työ- ja opiskelupaikkaa olevien nuorten tilanteita. Tutkimuksesta voi löytää myös sellaisen tiedon, että kaikilla tutkituilla pahempaan syrjäytymisen tilaan joutuneilla nuorilla on jonkinlainen lastensuojelutausta. Tämä on kiinnostava tieto, kun pohditaan Nuorisotakuun mahdollisuuksia tukea nuoria, joilla on vaikeuksia päästä kiinni opintoihin ja työhön. On nimittäin hyvin vaikea rakentaa sellaista mallia, jolla voitaisiin tehokkaasti ratkoa niin syvälle kaivautuneita ongelmia kuin mitä näille nuorille on kasaantunut pikku hiljaa lapsuudesta asti. Lastensuojelu ja kuntien ennaltaehkäisevät palvelut olisi se järkevin paikka ratkoa näitä haasteita. Siellä kohdataan lapset ja nuoret oikeaan aikaan, kun on vielä mahdollista vaikuttaa lasten hyvinvointiin pitämällä huolta siitä, että kaikilla on tarpeeksi turvallinen ja kannustava kasvuympäristö. Ilman toimivia lastensuojelu- ja perhepalveluja meillä on käsissämme jatkuvasti tuhansia nuoria aikuisia, joiden moninaisiin ongelmiin on vaikea löytää ratkaisuja nuorisotakuun kaltaisista toimenpiteistä sen toteuttamiseen kohdistetuista miljoonista huolimatta – ja nämä nuoret tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.

Toki uskon, että jotain voidaan tehdä myös vaikeimmassa tilanteissa olevien nuorten auttamiseksi ja myös 20 vuotta liian myöhään. Työssä näiden nuorten tukemiseksi on tärkeintä pyrkiä vahvistamaan nuorten elämänasenteeseen ja merkityksen kokemukseen vaikuttavia elämäntaitoja. Nuoren, jolla on heikko itsetuntemus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja jonka itseluottamus on nollissa, ei ole mahdollista tarttua kiinni opintoihin tai työhön ennen kuin usko itseen ja elämään on vahvistunut. Tarvitaan toimenpiteitä, joissa vahvistetaan näitä taitoja, mieluiten toiminnallisin menetelmin ja turvallisessa yhteisössä. Itse uskon erityisesti luovien menetelmien voimaan herättää nuori eloon ja sitä kautta takaisin kiinni elämään. Mutta tie on pitkä ja nuorten vaikeiksi äityneitä tilanteita on surullista kohdata.

Pienen sivupolun kautta kaupunginhallituksen kokoukseen palatakseni kiitän sosiaali- ja terveystoimialaa siitä, että he ovat laatineet hyvin mielenkiintoisen ja lastensuojelun kriittisiin kohtiin oikeasti paneutuvan selvityksen. Ongelmien tunnistaminen on hyvä alku kohti niiden ratkaisemista. Koska aiemmin on tuntunut lähinnä siltä, että ilmiselviä haasteita on pyritty lähinnä peittelemään, tuntuu tämä askel jo isolta saavutukselta kohti parempaa. Toki ymmärrän, että toimintaympäristö on hyvin herkkä ja vaikea ja että hyviä ratkaisuja on vaikea löytää. Kaupunginhallituksen jäsenenä voin vain toivoa (ja pöytäkirjaan tulleen merkinnän mukaisesti ”edellyttää”), että toimiala ja soster-lautakunta ottavat jatkotoimet vakavasti ja esiin tulleisiin ongelmiin etsitään ja löydetään toimivia ratkaisuja. Eikä pelätä pyytää lisäresursseja, jos ja kun tarvittavat toimenpiteet niitä vaativat.