Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2014

Yhdenvertaisuus ja lukioiden keskiarvot opetuslautakunnassa

Opetuslautakunta kokoontui eilen, maanantaina 15. syyskuuta syksyn toiseen kokoukseen. Kokouksen suurin kiista syntyi suomenkieliseen lukiokoulutukseen asetettavasta keskiarvorajasta. Perussuomalaiset, lautakunnan toinen vihreä sekä vasemmiston edustaja äänestivät pohjaesitystä vastaan ja jättivät eriävän mielipiteen. Omalta kannaltani oli mielenkiintoista, että äänestin ensi kertaa eri tavalla kuin tämä joukko, tällä kertaa yhteisrintamassa demareiden ja kokoomuksen kanssa.
Lautakunnalle tuotiin pohjaesitys, jonka mukaan suomenkieliseen lukioon asetettaisiin keskiarvorajaksi 7,0. Samalla kerrotiin, että ruotsinkieliseen keskiarvoksi tullee 6,5, mikä siellä on ollut jo 20 vuotta. Jälkimmäiseen ei lautakunta voinut nyt vaikuttaa. Perusteluna suomenkielisen puolen keskiarvorajalle kerrottiin, että nykyisellään hyvä vantaalaisten lukioiden imago kärsisi, jos keskiarvoraja olisi naapurikaupunkeja huonompi. Niissä on myös 7,0:n raja. Ruotsinkielisellä puolella taas joudutaan ongelmiin, jos keskiarvorajaa nostetaan, koska siellä on pula oppilaista ja koko koulu jouduttaisiin mahdollisesti sulkemaan, jos oppilaiden tuloa keskiarvolla ruvettaisiin rajaamaan.
Toimintaympäristöt suomenkielisellä ja ruotsinkielisellä puolella ovat Vantaalla hyvin erilaisia. Suomenkielisellä puolella on vetovoimaiset lukiot, joihin haetaan myös naapurikaupungeista. Mutta samalla myös suuret ryhmäkoot, missä henkilökohtaista tukea ei ole juurikaan saatavilla. Ruotsinkielisellä puolella on yksi ainut toisen asteen oppilaitos, lukio, jossa on alhainen keskiarvoraja, mikä tuo kouluun paljon myös heikkotasoisia opiskelijoita naapurikunnista, mutta myös huomattavasti pienemmät opetusryhmät, mikä mahdollistaa paremman tuen per oppilas.
Itse olin siis pohjaesityksen kannalla, eli että suomenkielisen puolen keskiarvorajaksi asetettaisiin 7,0. Olen sitä mieltä, että jos opiskelijalla on alle 7,0 keskiarvo, hänen opiskelutaitonsa ei ole lukuaineiden osalta siinä kunnossa, että kannattaisi mennä lukioon, jossa on lähes pelkästään lukuaineita ja jopa 40 opiskelijan ryhmäkoot eikä tukea ole mahdollista saada. Väärä kouluvalinta voi johtaa tosi huonoihin opiskelukokemuksiin ja sitä kautta huonoon itsetuntoon ja pahimmassa tapauksessa olla askel syrjäytymiseen.  Vantaalla on paljon vaihtoehtoja suomenkielisellä puolella nuorelle, jolla on heikko keskiarvo. Joko suuntautuminen ammatilliselle puolelle tai taitojen petraaminen kymppiluokalla ja sen jälkeen mahdollisesti uusi yritys lukioon. Siksi mielestäni keskiarvorajaa ei kannata laskea 6,5:teen, vaan ohjata alle 7,0 keskiarvolla olevat nuoret muualle.
Sen sijaan ruotsinkielisellä puolella vaihtoehtoja ei ole. Jos keskiarvo siellä nostettaisiin 7,0:aan, kävisi niin, että oppilaille, joilla on sen alle oleva keskiarvo, ei olisi tarjota mitään vaihtoehtoa Vantaalla. Lisäksi koska ruotsinkielisellä puolella on mahdollisuus saada myös enemmän tukea lukiossa per oppilas, huonompi keskiarvo ei välttämättä johda vaikeuksiin.
Toista mieltä oleva vihreä-persu-vassari -ryhmittymä taas piti hyvin tärkeänä yhdenvertaisuuden toteutumista keskiarvojen osalta suomenkielisten ja ruotsinkielisten osalta. Ymmärrän tavallaan pointin, mutta samalla pidän aika hankalana sitä, että juuri tässä kohdassa otetaan esiin yhdenvertaisuusvaatimus ja monessa muussa kohdassa siihen ei kiinnitetä mitään huomiota. Jos todella haluttaisiin toteuttaa yhdenvertaisuuslakia pilkulleen, pitäisi mm. ruotsinkielisten palveluiden määrää lisätä huimasti Vantaalla.
Huomaan olevani vahvasti pragmaattisuuteen taipuvainen päätöksentekijä. Sellainen ratkaisu, joka toimii käytännössä parhaiten, on paras ratkaisu. Joskus on parempi unohtaa periaatteellisesti parhaalta näyttävä tie, jos todellisuus vaatii jotain muuta toimiakseen.