Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

Vuosi 2013 pakettiin, eli politiikan oppitunti osa I

 

 

En muista milloin loma olisi tullut niin tarpeeseen kuin juuri päättyneen vuoden päätteeksi. Vuosi  2013 oli täysi. Se oli täysi innostavaa ja samalla vaativaa työtäni Myrsky-hankkeessa. Se oli täysi perhe-elämän iloja ja suruja. Vuoden teki kuitenkin erityisen täydeksi vapaa-ajan harrastukseni politiikka.

 

2013 aluksi alkoi ensimmäisen kauteni kaupunginvaltuutettuna ja opetuslautakunnan jäsenenä.  Ensimmäisessä valtuuston kokouksessa oloni oli juhlallinen ja innostuneen odottava. Vuoden mittaan valtuuston kokousten juhlavuus ja seremoniallisuus tuli arkisemmaksi. Välillä teatraalisuus tuntui korostavan valtuuston teatterimaista roolia.

 

Kesällä, puolen vuoden valtuutettuna olon jälkeen, siirryin melko kylmiltään valtuustoryhmämme puheenjohtajaksi. Pääsin kurkistamaan kabinettien puolelle ja vetämään Vihreää ryhmää, vaikka täytyy myöntää, että kaupunginvaltuuston ja kunnallisen päätöksenteon perustoimintatavoissakin oli vielä puolen vuoden jälkeen opeteltavaa.  Mutta äkkiä sitä oppii tavoille kun on pakko. Ja onhan se kiinnostavaa nähdä vähän suljettujen ovien taakse maailmaan, missä päätöksiä leivotaan ryhmien välisissä neuvotteluissa.

 

Kaupungin taloudellinen tilanne ja siihen liittyvät vaikeat päätökset tekivät vuodesta raskaan. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Vihreässä ryhmässä teimme omaa politiikkaamme, toimimme niiden periaatteiden mukaan, mihin uskomme, vaikka välillä on vaikea pysyä suoraselkäisesti omalla polullaan, kun muissa puolueissa ollaan eri mieltä. Joskus sanan säilä käy kiivaaksikin eri puolueiden kesken, ja voisi olla helpompaa unohtaa periaatteensa jo olla mieluummin se ”kaikkien kaveri” kuin se ikävä vastarannan kiiski.

 

Tärkeimmät taistelumme liittyivät ennaltaehkäisevien palveluiden alasajon vastustamiseen. Tähän voidaan lukea myös isoin taistelu, joka hävittiin, eli kahden koulun lakkautus. Toimiva peruskoulu kun on ennaltaehkäisyä parhaimmillaan. Vaikka taistelu hävittiin, olen tyytyväinen siihen, että pysyimme koko ajan uskollisina perimmäisille aatteillemme, kuuntelimme urakalla kansalaismielipidettä ja yritimme asiallisilla tavoilla kaikkemme saada aikaan parempaa ratkaisua. Olen myös tyytyväinen, että vaikka tilaisuus oli tarjolla, emme toimineet missään vaiheessa mediahakuisesti, vaan asiapohjalta, aidosti parasta ratkaisua myös kulissien takana etsien.

 

Itselleni on ollut ensimmäisen vuoden aikana iso yllätys huomata, kuinka minulle niin itsestään selvä asia: vastuullisinta ja pitkän päälle edullisinta on ehkäistä ongelmia ennalta, on niin monille muiden puolueiden edustajille kuin hepreaa puhuisi. Ja kuinka vähän näitä tieteellisestikin moneen kertaan todistettuja argumentteja saa eteenpäin luottamuselimissä, vaikka parhaansa yrittää tuoda esiin perusteluja eri tavoin. Paras argumentti ei tosiaankaan aina saa jalansijaa, vaan politiikassa pätevät aivan muut lainalaisuudet. Sitä on ollut vaikea hyväksyä. Samoin kuin sitä, kuinka vahvasti isoissa puolueissa puoluekuri vaikuttaa ja sitä myöten kuinka harvojen käsissä kunnallinen päätösvalta todellisuudessa lepää (ainakin Vantaalla). Se on osa sitä teatteriesitystä, jolta valtuusto välillä tuntuu. Ja sitten kuitenkin, tästä huolimatta, Suomessa  (ja myös Vantaalla) demokratia toimii hyvin, jos alkaa tosissaan vertailemaan melkein mihin tahansa muuhun maahan. Ja uskon, että lopulta myös ne parhaat argumentit voittavat, vaikka muutos tapahtuukin tuskallisen hitaasti. Kärsivällisyyttä tarvitaan.

 

Turhautumisia ja  vahvalle oikeudentunnolle vaikeita paikkoja on tullut vastaan ensimmäisen valtuutetun vuoden aikana useasti. Mutta paljon on myös tullut opittua. Itsestä, yhteiskunnasta, muiden ihmisten kanssa olemisesta. Puheiden pitämisestä. Vantaasta. Ja tietenkin politiikasta ja sen pelisäännöistä.

 

Lopuksi teen vielä taloudellisen koonnin vuodesta. Monesti etenkin lehtien palstoilla ja nettikommenteissa ehdotetaan, että säästöjä saataisiin, kun politiikkojen korkeita palkkioita leikattaisiin. Ainakin helsinkiläinen vihreä valtuutettu Leo Stranius on avannut kaiken kansan nähtäväksi kokouspalkkionsa avoimuuden hengessä. Aion seurata esimerkkiä.

 

Vuoden 2013 aikana olen saanut tililleni noin 3300 euroa kokouspalkkioita Vantaan kaupungilta. Se tekee noin 300€/kk.

 

Palkkiot ovat tulleet seuraavalla tavalla: valtuuston kokous 200€ per kokous, opetuslautakunnan kokous 100€ per kokous, valtuustovaliokunnan kokous 100€ per kokous, ja lisäksi puolen vuoden ajalta ryhmäpuheenjohtajan palkkio 179€/kk. Lisäksi jos kokoukset kestävät yli 3h, tulee jokaisesta ylimääräisestä tunnista puolta peruspalkkiota vastaava määrä lisää. Palkkioista maksetaan 25% puolueveroa ja itse maksan lisäksi 40% sivutuloveroa. Näin ollen esimerkiksi opetuslautakunnan kokouksesta jää verojen jälkeen käteen 35€.

 

Politiikan teko on muutakin kuin kokouksissa istumista, mm. esityslistojen lukemista, ryhmän sisäisiä palavereja, puhelinkeskusteluja virkamiesten, omien puoluetovereiden, kansalaisten ja muiden puolueiden kanssa, sähköpostien kirjoittamista ja lukemista, tiedottamista (kuten tämän blogin kirjoittamista). Lasken tehneeni politiikkaa keskimäärin 50h/kk, josta kokouksissa on mennyt noin 15-20h/kk kuukaudesta riippuen. Heinäkuussa olin kokonaan vapaalla, joten sitä en laske mukaan lainkaan. Näin ollen vuonna 2013 on tuntipalkkani politiikan teosta ollut 3300€/550h = 6€/h (nettona).

 

En itse ole lähtenyt politiikkaan rahan takia ja voin sanoa rehellisesti, että raha ei näyttele juuri mitään roolia siinä, miksi kokouksissa käyn ja miksi poliittisesti olen aktiivinen. Käytin aiemmin lähes saman verran aikaa Vantaan Vihreiden puheenjohtajana saamatta siitä senttiäkään palkkiota. Siinä mielessä kaikki tuntuu ylimääräiseltä.  Kiinnostavaa on kuitenkin laskea, miten paljon rahaa kunnallispoliitikko harrastuksellaan tienaa.
(Sen verran on vielä muistutettava lukijaa, että kaikki kokousten ulkopuolella politiikkaan käytetty aika on täysin vapaaehtoista, joten niiden osalta, joille politiikan teko rajoittuu lähinnä vain kokouksissa istumiseen, tulee tuntipalkasta huomattavasti korkeampi.)

 

Vuosi 2013 on paketissa. Tervetuloa politiikan vuosi 2014. Toivon viisautta pysyä politiikan välillä epäterveessä ympäristössä itselleni rehellisenä.

 

kuva (3)

Uuden vuoden terveiset Las Palmasin rantakadulta