Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2013

Sakset pois ja järki käteen

Eilisessä valtuuston kokouksessa riideltiin taas vastuullisuudesta, kun talous- ja velkaohjelmaa hyväksyttiin seuraavien neljän vuoden taloussuunnittelun pohjaksi. Äänestyksessä talous- ja velkaohjelman linjausten seuraaminen voitti suurinpiirtein 13-52.

 

Minun päähäni ei kerta kaikkiaan mahdu se, miksi rajut palvelujen leikkaukset halutaan vetää pakolla läpi sivuille vilkuilematta ja muita ehdotuksia kuulematta. Ja tämä verhoillaan ”vastuullisuuden” viittaan.

 

Vastuullisuutta on tämän sakset kädessä riehuvan porukan mielestä se, että palvelut ajetaan minimiin, jotta ”tulevat sukupolvet eivät kärsi”. Ja tästä pauhataan ikään kuin kaikki muut ehdotukset olisivat tikkarin viemistä kahdenkymmenen vuoden päästä syntyvän lapsen kädestä. Tämä logiikka ei mahdu päähäni.

 

Mekään emme halua tulevien sukupolvien kärsivän, niin kuin tällainen argumentointi antaisi olettaa. Päinvastoin. Emme ole ehdottamassa yhtään sen isompien velkamäärien ottamista kuin leikkaajatkaan. Muitakin tulonlähteitä on. Voimme korottaa veroja. Puolen prosenttiyksikön veron nostolla saamme 20 miljoonaa, millä estämme pahimmat leikkaukset sosiaali- ja terveys- sekä koulu- ja päiväkotitoimista. Voimme säästää energiaa, jolla syntyy kaupunkitasolla miljoonien lisätulot vuosittain. Nämä ehdotukset kaikuvat kuuroille korville.

 

Sen sijaan meitä Vihreitä kutsutaan porukaksi joka poimii rusinat pullista. Millä perusteella?

 

Meidän näkemyksemme mukaan on sekä halvempaa että inhimillisesti katsoen oikein pitää ihmisistä huolta siten, ettei pahoinvointi kasva. Rikkinäistä on kalliimpi ja vaikeampi korjata kuin hyvin huollettua. Meidän mielestämme vastuullista toimintaa on kunnollisten palveluiden tarjoaminen ajoissa, ei palveluiden ajaminen alas.

 

Annan esimerkin tai kaksi.

 

Kun ihminen alkaa kärsiä mielenterveysongelmista, sanotaan nyt vaikka masennuksesta, on tärkeää päästä ajoissa hoitoon. Jos tämä ei onnistu, saattaa seurauksena olla työkyvyttömyys, jopa loppuiäksi. Lähipiirissäni on käynyt näin. Kysynpähän vain, kumpi on kalliimpaa, tarjota mielenterveyspalveluita vai maksaa työkyvyttömyyseläkkeitä ja menettää eläkkeelle siirtyneen verotulot koko loppuelämäksi? Ensimmäinen vaihtoehto, siitä ei ole mitään epäilystä.

 

Jos perheessä ajaudutaan kriisiin, sanotaan nyt vaikka että työttömyys aiheuttaa merkityksettömyyden tunnetta jota lääkitään alkoholilla, lapset alkavat oireilla, perheen yhteinen oleminen alkaa olla negatiivisuuden ja liian vähäisen huolenpidon kierteessä. Tilanteeseen voidaan tarttua ajoissa ennen kuin se kriisiytyy. On todettu, että intensiivinen perheiden tukeminen kriisin alkuvaiheessa vähentää huostaanottoja selkeästi. Vantaalla ”säästettiin”viime vuonna 0,5 miljoonaa euroa vähentämällä radikaalisti perheille tarkoitettuja tukipalveluja. Tästä seurauksena lastensuojelun menot kasvoivat yli 2 miljoonaa.

 

Kumpi siis on vastuullista toimintaa, leikkaaminen vai tärkeimmistä palveluista kiinni pitäminen? Kumpi on taloudellisesti järkevämpää?

 

Haluan sanoa teille kaikille, jotka meuhkaatte vastuullisuuden puolesta sakset kädessä: rauhoitutaan ja katsotaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Pistetään ne sakset siksi aikaa pois.

 

 

sakset