Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2012

Vantaan Vihreät: lyhytnäköisiä palveluiden säästöjä ei saa toteuttaa

Vantaan vihreä valtuustoryhmä vaatii, että kriittiset ennalta ehkäisevät palvelut on säilytettävä. Tämä voidaan toteuttaa hidastamalla virkamiesten esittämää kaupungin velan takaisinmaksunopeutta. Ehdotetussa talous- ja velkaohjelmassa on useita kohtia, jotka aiheuttavat tulevaisuudessa turhaa inhimillistä kärsimystä ja korjaavien toimien myötä isoja taloudellisia menetyksiä.

– Vantaan kaupunki on siirtämässä erityisoppilaat lähikouluihin. Samanaikaisesti koulujen mahdollisuudet tukea erityistä tukea tarvitsevia vähenevät radikaalisti, jos suunnitelma sadan kouluavustajan säästöstä menee läpi. Tämä on täysin kestämätön yhtälö. Vihreät tulevat vastustamaan kouluavustajista säästämistä viimeiseen asti, toteaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Anniina Kostilainen.

– Vantaalla ollaan kehitetty lastensuojelussa intensiivistä perhetyötä, jonka myötä kiireellisesti kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on ratkaisevasti vähentynyt. Samalla on säästetty satoja tuhansia euroja. Nyt tällaisista toiminnoista ollaan leikkaamassa. Ennaltaehkäisystä ei kannata säästää, sanoo valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Mikko Mäkelä.

Vihreä valtuustoryhmä on laatinut listan toimista, joista tehtäviä leikkauksia ryhmä ei tule hyväksymään. Vihreät tulevat tekemään seuraavanlaisen vaihtoehtoisen esityksen talous- ja velkaohjelmaan:

Näistä Vihreät eivät halua tinkiä:

– kouluavustajat
– lastensuojelun kotipalvelut ja intensiiviperhetyö sekä neuvolan
perhetyöntekijät
– terveyskeskuslääkärien määrä sekä terveysneuvontapalvelu
– vanhusten kotona jaksamisen tukeminen
– kuntoutuksen tukeminen
– nuorten toimeentuloasiakkaiden tukeminen
– syrjäytymistä ehkäisevä järjestötyö
– työttömien palkkatuki
– ammatillisen koulutuksen tukipalvelut
– luontokoulu
– katupölyn poisto ja auraus, terveysmenojen ehkäisynä

Pelkästään velan takaisinmaksunopeutta hidastamalla ylläolevat palvelut voidaan säilyttää.

Lisäksi Vihreät ovat esittäneet seuraavia säästötoimenpiteitä:

– Energian, veden ja paperin kulutusta vähennetään ja jätteitä
lajitellaan tehokkaammin
– Tarkistetaan kumppanuudet ja sopimukset
– Otetaan käyttöön avoimen lähdekoodin ohjelmistot
– Viestinnän julkaisujen painopiste sähköisiin julkaisuihin (painotuotteet
vain kohdennetusti)
– Loppiaisvastaanotto lakkautetaan
– Lautakuntien ja aluetoimikuntien kokoa pienennetään
– Luottamushenkilöiden kokouspalkkiot eivät kasva kolmen tunnin jälkeen
– Matkakorvaukset luottamushenkilöille maksetaan vain julkisten taksojen mukaan

Lisätiedot:

Valtuustoryhmän puheenjohtaja Anniina Kostilainen 0445840164
Valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtaja Mikko Mäkelä 0503417386

Perheitä on autettava ajoissa

8-vuotiaan tytön surman uutisoinnin seuraaminen on ollut vaikeaa, mieltä raastavaa. Tekisi mieli suojata itseään ja sulkea silmät pahuudelta. Kun kotona on saman ikäinen lapsi, se kouraisee ehkä entistäkin syvemmältä.

Samalla tämä tapaus yhdessä kuohuttavien perhesurmien kanssa avaa toivottavasti myös ihmisten silmiä näkemään, mitä tapahtuu monien suljettujen kotiovien takana. On paljon perheitä, joilta puuttuu kyky tarjota lapsilleen turvallinen koti ja arki. Näiden perheiden vanhemmat tarvitsevat siihen apua ja tukea. On myös perheitä, joissa on hetkittäin tilanteita, joissa voimat ovat vain kerta kaikkiaan loppu. Kun silloin saa tukea ulkopuoliselta, voi pienikin hetkellinen apu auttaa selviämään pahimman ohi. Toisaalta, jos apu jää saamatta, voi alamäki olla pitkä ja raskas.

Itse törmäsin perheiden rajuihin tilanteisiin luokanopettajaharjoittelijana vantaalaisessa ala-asteen koulussa kymmenisen vuotta sitten. Luokalla, jossa tein opetusharjoitteluni, oli oppilailla harvinaisen rajuja taustoja. Moni lapsi pelkäsi loma-aikoja, koska silloin kotona alkoi raju päihteiden käyttö ja lasten elämä muuttui hyvin turvattomaksi. Arkena koulu oli monille turvasatama, jonne jotkut halusivat jäädä koulupäivän jälkeenkin. Opettaja oli heille ehkä ainoa terve aikuiskontakti. Mustelmat lapsilla olivat tavallisia, vanhemmat selittivät niitä lapsen kömpelyydellä: taas se typerä poika oli törmännyt vahingossa tolppaan. Lastensuojeluilmoituksia jouduttiin tekemään usein.

Uskon, että tärkeä keino ehkäistä tällaisia tapauksia, on kaupungilta helposti saatavat toimivat perhepalvelut, joissa kaupungin työntekijällä on tarpeen tullen aikaa perheille, mahdollisuus nähdä ongelmat ja tarjota apua. Näin ehkäistään niin lasten ja vanhempien pahoinvointia kuin huostaanottojakin.

Perheiden tukemisessa ottaisin mallia myös Ruotsissa käytössä olevista vanhemmuuden vertaisryhmistä ja toisin ne meille Vantaalle. Tarkoitan neuvolatoiminnan yhteydessä kokoontuvia ryhmiä, joissa samaan aikaan ensimmäisen lapsensa saavat vanhemmat kokoontuvat neuvolan tiloissa viikoittain jo ennen lapsen syntymää ja lapsen syntymän jälkeen ainakin siihen asti kunnes lapsi täyttää vuoden. Tästä toiminnasta on Ruotsissa saatu erittäin hyviä kokemuksia. Yleensä ryhmät ovat jatkaneet itsekseen tapaamisiaan vuosikaudet ilman neuvolan tukeakin. Vertaistuen avulla muuten yksin ongelmiensa kanssa jäävät perheet löytävät muita vanhempia, joilta saa tukea niin pieniin kuin isoihinkin kysymyksiin.

Vertaisryhmät ovat helppo ja edullinen tapa lisätä yhteisöllisyyttä siellä, missä sitä ehkä eniten tarvitaan. Nuoret perheet joutuvat ensimmäisen lapsen saadessaan aivan uuteen tilanteeseen ja uuteen elämänvaiheeseen. Keskelle sellaisia jokapäiväisiä kysymyksiä lapsen kasvatukseen ja parisuhteeseen liittyen, joihin ei ihan helposti löydy vastauksia. Vantaan kaltaisessa kaupungissa monilla asuu suku kaukana eikä luontevaa tukiverkostoa ole. Tarvitaan siis uusia tapoja luoda tukiverkostoja.

Tällä hetkellä perheiden tukeminen on Vantaan säästölistalla leikattavien palveluiden joukossa. Ei ajeta näitä palveluita alas Vantaalla, vaan lisätään resursseja! Leikkaaminen olisi todella lyhytnäköistä ja vastuutonta. Pidemmän päälle perhepalveluiden ylläpito kannattaa myös taloudellisesti, sillä se vähentää tutkitusti huostaanottojen tarvetta.

Kuva: Trisha Krauss

Perheitä on autettava ajoissa

8-vuotiaan tytön surman uutisoinnin seuraaminen on ollut vaikeaa, mieltä raastavaa. Tekisi mieli suojata itseään ja sulkea silmät pahuudelta. Kun kotona on saman ikäinen lapsi, se kouraisee ehkä entistäkin syvemmältä.

Samalla tämä tapaus yhdessä kuohuttavien perhesurmien kanssa avaa toivottavasti myös ihmisten silmiä näkemään, mitä tapahtuu monien suljettujen kotiovien takana. On paljon perheitä, joilta puuttuu kyky tarjota lapsilleen turvallinen koti ja arki. Näiden perheiden vanhemmat tarvitsevat siihen apua ja tukea. On myös perheitä, joissa on hetkittäin tilanteita, joissa voimat ovat vain kerta kaikkiaan loppu. Kun silloin saa tukea ulkopuoliselta, voi pienikin hetkellinen apu auttaa selviämään pahimman ohi. Toisaalta, jos apu jää saamatta, voi alamäki olla pitkä ja raskas.

Itse törmäsin perheiden rajuihin tilanteisiin luokanopettajaharjoittelijana vantaalaisessa ala-asteen koulussa kymmenisen vuotta sitten. Luokalla, jossa tein opetusharjoitteluni, oli oppilailla harvinaisen rajuja taustoja. Moni lapsi pelkäsi loma-aikoja, koska silloin kotona alkoi raju päihteiden käyttö ja lasten elämä muuttui hyvin turvattomaksi. Arkena koulu oli monille turvasatama, jonne jotkut halusivat jäädä koulupäivän jälkeenkin. Opettaja oli heille ehkä ainoa terve aikuiskontakti. Mustelmat lapsilla olivat tavallisia, vanhemmat selittivät niitä lapsen kömpelyydellä: taas se typerä poika oli törmännyt vahingossa tolppaan. Lastensuojeluilmoituksia jouduttiin tekemään usein.

Uskon, että tärkeä keino ehkäistä tällaisia tapauksia, on kaupungilta helposti saatavat toimivat perhepalvelut, joissa kaupungin työntekijällä on tarpeen tullen aikaa perheille, mahdollisuus nähdä ongelmat ja tarjota apua. Näin ehkäistään niin lasten ja vanhempien pahoinvointia kuin huostaanottojakin.

Perheiden tukemisessa ottaisin mallia myös Ruotsissa käytössä olevista vanhemmuuden vertaisryhmistä ja toisin ne meille Vantaalle. Tarkoitan neuvolatoiminnan yhteydessä kokoontuvia ryhmiä, joissa samaan aikaan ensimmäisen lapsensa saavat vanhemmat kokoontuvat neuvolan tiloissa viikoittain jo ennen lapsen syntymää ja lapsen syntymän jälkeen ainakin siihen asti kunnes lapsi täyttää vuoden. Tästä toiminnasta on Ruotsissa saatu erittäin hyviä kokemuksia. Yleensä ryhmät ovat jatkaneet itsekseen tapaamisiaan vuosikaudet ilman neuvolan tukeakin. Vertaistuen avulla muuten yksin ongelmiensa kanssa jäävät perheet löytävät muita vanhempia, joilta saa tukea niin pieniin kuin isoihinkin kysymyksiin.

Vertaisryhmät ovat helppo ja edullinen tapa lisätä yhteisöllisyyttä siellä, missä sitä ehkä eniten tarvitaan. Nuoret perheet joutuvat ensimmäisen lapsen saadessaan aivan uuteen tilanteeseen ja uuteen elämänvaiheeseen. Keskelle sellaisia jokapäiväisiä kysymyksiä lapsen kasvatukseen ja parisuhteeseen liittyen, joihin ei ihan helposti löydy vastauksia. Vantaan kaltaisessa kaupungissa monilla asuu suku kaukana eikä luontevaa tukiverkostoa ole. Tarvitaan siis uusia tapoja luoda tukiverkostoja.

Tällä hetkellä perheiden tukeminen on Vantaan säästölistalla leikattavien palveluiden joukossa. Ei ajeta näitä palveluita alas Vantaalla, vaan lisätään resursseja! Leikkaaminen olisi todella lyhytnäköistä ja vastuutonta. Pidemmän päälle perhepalveluiden ylläpito kannattaa myös taloudellisesti, sillä se vähentää tutkitusti huostaanottojen tarvetta.

Kuva: Trisha Krauss